Thorne Bay

Nyt on vihdoin aika esitellä Thorne Bay, ja hassua kyllä, tämä 510 asukkaan kyläpahanen on virallisesti kaupunki. Tein jo aikoja sitten hienon interaktiivisen kartan GoogleEarthin avulla, mutta en saanut sitä toimimaan tämän blogipohjan kanssa. Sen lisäksi, että minun piti uudelleen rakentaa murskautunut IT-itseluottamukseni, niin minun piti myös sulatella vihaani tätä kaupunkia kohtaan ettei karttamerkinnät olisi muodostuneet kakkakikkareista, ärräpäistä ja kirkkoveneistä. Nyt on mieli apaattisen stabiilissa tilassa eli lienee turvallista kokeilla uudestaan tämän tuppukylän esittelyä.

Alla olevassa kuvassa on rajattu GoogleEarthista nappaamani satelliittikuva, johon olen numeroin merkinnyt minun elämääni jollain tapaa liittyviä paikkoja täällä TB:ssä. Älkää välittäkö vaikka kartta menee miten sattuu ruutua pitkin, en ole mikään nettisivujen vääntäjä eli reisillehän tämä menee, mutta ei nyt välitetä siitä. Käytännössä reitille, joka kulkee kotoa postille, postilta kirjastoon, kirjastosta kauppaan ja takaisin kotiin saa hitaasti löntystellen ja kauan kirjastossa ja kaupassa haahuillen kulumaan noin 45 minuuttia.

1. Me asutaan numerossa yksi (1). Kyseessä on US forest servicen asunnot, joissa asuu miltei kaikki Aaronin kollegat ja kaiken kaikkiaan kahdeksan koiraa. En ole ainoa, joka tuntee muuttaneensa takaisin opiskelija-asuntoihin, mutta olen varmasti ainoa, joka kutsuu niitä HOAS-asunnoiksi. Nyt on käynyt niin hassusti, että en ole ottanut yhtään kuvaa näistä ruskeista kaksikerroksista rakennuksista, koska ne ovat niin rumia. Tästä aiheesta kuitenkin myöhemmin lisää kunhan jaksan kuvata meidän kotia sisältä päin ja silloin tulee myös ulkokuvat. Nyt vain näkymä meidän ikkunasta ja viime syksyltä.

 

2. Aaronin toimisto on numero kaksi. Aaron voi lähteä kotoa töihin noin kolmea minuuttia vaille seitsemän ja silti ehtiä töihin ajallaan seitsemäksi. Yllättävää kyllä, jotkut meidän kanssa samassa rakennuksessa asuvat kokevat tuon kolmen minuutin kävelymatkan liian haastavaksi ja ajavat  työpaikalleen. Jännäksi jutun tekee se, että etenkin talvella autoa tarvitsee lämmittää useampi minuutti, minkä seurauksena matkaan menee varmaan vartti, mutta en nyt ota kantaa toiminnan järjettömyyteen tämän enempää.

 

3. Numeron kolme alla piilee posti, huoltoasema, turistikauppa ja kioski/kahvila. Kylän keskus, johon posti tulee lentsikalla silloin, kun ei ole myrskyä. Toisinaan menee siis tuule, jäätyneen lahden, sateen tai sumun takia useampi päivä ilman yhtään AmazonPrime pakettia, mikä aiheuttaa ahdistusta sydänalassa.

4. TB syntyi tukkjätkien leiristä, mikä näkyy erikoisena kaupunkisuunnitteluna. Tämä epämääräinen satama-alue on kylän parhaalla sijainnilla, meren äärelä. Pari kertaa viikossa rahtilaiturin pojat valaisevat aluetta purkaessaan rahtilautan kuljettamia kontteja. Ilmeisen suuri osa koko saarelle konteissa kulkeutuvasta tavarasta kulkee TB:n rahtimestan kautta.

  

5. Numeron viisi alta löytyy kalastusvälinekauppa (etualalla) ja kylän ainoa ravintola (takana oleva ruskea rakennus). Tackle shackissa on myynnissä kalastustarvikkeita ja sen sellaista. Mainittakoon, että omistaja on sukujuuriltaan norjalainen.

Ravintolaa pyörittää kouluaiset ja usein tuotto menee urheilujoukkueen tukemiseksi. Kenties, jos ilta järjestettäisiin vaikkapa kirjaseuran vuoksi voisin mennä ravintolaan, mutta urheilu ei minua liikuta. Tarjolla oleva pitsa, ranskikset ja hampparit kyllä liikuttavat. Valitettavasti täällä ei ole anniskeluoikeuksia missään puljussa. Kerran ehdotin virastotalon daamille, että ehkä yksi kirkko voitaisiin ottaa hyötykäyttöön ja perustaa sinne baari. Virastodaamin mielestä ajatus oli mainoa, mutta hän esitti suoraan epäilynsä, ettei kovin moni muu kyläläinen mielellään luopuisi sunnuntaikirkostaan pakanallisten tuoppien vuoksi.

6. Rautakauppa sijaitsee mäen päällä sen mäen alla on kirkko. Kumpikin sijaitsevat Svend's roadilla. Svend oli kuulemma norjalainen tyyppi, joka johti hakkuita 60–70 -luvulla ja oli luonteeltaan aika hankala. 

Norjalaisuus näkyy saarella nykyisin mm. saaren suurimman sahan ansiosta. Norway Viking sahaa pääasiassa ikimetsää ja aiheesta myöhemmin lisää, ettei tästä tule liian katkeraa kaupunkikierrosta. Tosin sahan omistajailla on kuuleman mukaan ruotsalaiset juuret ettei siinäkään nyt mitään järkeä ole.
Rautakaupan edustalla on nyt killunut useamman kuukauden ajan Trumpin tukiplakaatit, jotka aiheuttavat inhon väristyksiä joka kerta ohittaessani puljun.

                                     

7. Numero seitsemän alta löytyy konttiin rakennettu kirjasto, joka pyörii vapaaehtoisvoimin. Yllättävän laaja kokoelma kirjoja ja leffoja, mm. varmaan kaikki Chuck Norrisin leffat yhdessä dvd-boxissa. Tosin 15 leffan sijasta boksissa on vain 10 leffaa, koska yksi kolmesta DVD:stä on hävinnyt johonkin. Kirjastossa on hirveän aktiivinen meininki, johon kuuluu vapaaehtoisvoimin järjestettyä atk-opetusta, lapsille puutarhanhoitokursseja sekä ilmainen netti. Uusi kirjastorakennus on tavoitteena, mutta kassasta puuttuu vielä noin miljoona dollaria. Avustusten hakeminen on aktiivista ja perustuu pääasiassa lahjoituksiin ennen kuin isompia summia voi hakea säätiöiltä. Ei siis ole ihan lähitulevaisuuessa uuden kirjaston saaminen. Sinänsä ikävää, koska kirjaston vessa meni viime talvena epäkuntoon.

8. Vaikka TB:n rakennuskanta on silmiä kirvelevän kamalaa  eli pääasiassa trailereita ja asuntovaunoja, joita on jatkettu joka suuntaan rakennetuin vanerisiivin, niin merelle päin katsoessa sielu lepää.     

  

 

 

9.  Pankki, joka on auki keskiviikkoisin ja lauantaisin suunnilleen kello 10-13. Hirveän kivaa henikilökuntaa töissä. Heidät kohdatakseni toivoisin, että minulla olisi joskus edes jotain asiaa pankkiin.

10. Thorne Bay marketti, jossa on tosi hyvä valikoima ja epäilyksistäni huolimatta, ruokakaupasta voi ostaa tofua. Henkilökunta on täällä todella ystävällistä. Tarkemmin ottaen, henkilökunta on ollut todella ystävällistä ensimmäisen todella vieroksuvan kuukauden jälkeen. Usein kassatäti on mun ainut kodin ulkopuolinen kontakti koko päivänä.

Hyvää palvelua osoittaa, että mitä kaupassa ei ole, niin sitä tilataan pyynnöstä. En tosin uskalla pyytää kauppaa tilaamaan mitään, koska Aaronin kollegella kävi köpelösti pyytäessään Alkoa ottamaan valikoimaansa tiettyä vodkaa. Vodkaa kyllä tuli, mutta kyseinen kollega joutui lunastamaan koko tilatun laatikollisen kyseistä ilojuomaa, koska alkon täti oli ymmärtänyt vähän väärin.

11. Paikallinen alko. Kokoonsa nähden kohtalainen valikoima ja juomat yhtä kalliita kuin Suomessa. Jos tuolla käy riittävän usein, niin vatsassa velloo vuoroveden lailla.

12. Jos kaupan luota lähtevää polkua jatkaa, niin pääsee niin kutsuttua Sydänkohtaus rinnettä pitkin kylän yllä olevan kukkulan laelle. Laelta on aika hienot näkymät ja usein vein koiran lenkille sinne. Raittiissa meri-ilmassa reippailu ja jyrkkää rinnettä ylös kiipeäminen tekee muuten hyvää aivoille ja perselihaksille.

13. Koura eli tuppukylän symboli. Kyllähän se usein kouraisee, kun tajuaa asuvansa keskellä ei mitään. Tästä nyt ei ole muuta kuvaa kuin jo kertaalleen julkaistu enkä viitsi painua pimeään kuvailemaan.

Koira, koira, koira

Koska meidän koira on mun uusi paras ystävä, terävähampaisin vihollinen ja tehokkain personal trainer, niin kirjoitellaanpa koirajuttuja.

Tänne muutto olisi varmasti ollut kamalampaa, yksinäisempää, rauhallisempaa, vähäverisempää ja kivuttomampaa, tylsempää, värittömämpää ja vähäliikuntaisempaa, jos ei olisi päätetty ottaa koiraa. Koiran hankkiminen on ollut vain ajan kysymys, sillä riippuihan Aaronin mahdollisuus päästä kanssani seuraaville treffeille täysin hänen vastauksestaan ’kissat vai koirat’ -kysymykseen. Vastaus oli puolueeton eli väärä, mutta olin hieman humalassa, niin en onnekseni välittänyt siitä. Joka tapauksessa, koirista on keskusteltu ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien. Kun sitten alettiin puhua Amerikkaan muutosta, niin kiristin Aaronia sanoen, etten muuta ellei meille tule koiraa. Näin oli siis lyöty viimeinen naula koirattomuuden arkkuun.

Olen aina ajatellut tulevan koirani olevan jonkun hylkäämä ja uuden kodin tarpeessa. Kävi kuitenkin niin, ettei akuutin koirakuumeen aikana tietoomme tullut yhtään kotisaarellamme ollutta koditonta koiraa, joten Stoffel tuli meille ihan uutena, yhdeksänviikkoisena karvapallona. Nyt tuolini alla makaa viisikuukautta vanha lötkö, joka on pian vaihtanut purukaluston aikuisten hampaisiin ja on siirtymässä uhmaiästä teini-ikään. Stoffel, Tohveli, Toffe, Stoffe-Poffe, Tohvelieläin… rakkaalla on monta nimeä, joista se tottelee useimpia.

Miltei päivittäin kadun, että otettiin koira epävarmassa tilanteessa, jossa ei taaskaan tiedetä mitä tapahtuu ja milloin, mutta kyse on vain pienistä hetkistä ja silloinkin johtuu yleensä siitä, että koira tekee pentujuttuja, esimerkiksi puree alleista. Eihän elämässä koskaan tapahtuisi mitään, jos odottaisi sitä varmaa hetkeä, ja alan ymmärtää ettei sellaista hetkeä olekaan. Lisäksi tuo piski tuo elämään paljon sisältöä etenkin nyt, kun olen päivät kotona miltei ilman sosiaalisia kontakteja ja viikon kohokohtiani ovat ne päivät, jolloin Aaron on metsän sijaan töissä toimistolla ja tulee kotiin lounaalle. Tälläkin hetkellä Stoffel värittää eloani tuolin alta leijailevien pahan hajuisten koirapierujen muodossa.

On tuo satamahyljettä muistuttava pehmoinen turre aika kiva veijari.