Kasaan

Elo on ollut täällä kohtalaisen hektistä ja harmaata koiran pennun puremattomaksi opettamisen ja väitöskirjan loppusuoralla taistelun kanssa. Kumpikin sattuu tosi kovaa. Lisäksi se loppusuora on aika mutkainen ja ainoastaan minä taidan ajatella, että kyseessä on lopun alku, kun muut osalliset ajattelee kyseessä olevan alun loppu. Marraskuun sateiden ja pimeyden takia en myöskään ole jaksanut kuvata kämppää, luonnonvalossa se olisi antoisampaa. Siksipä kerronkin meidän miltei kuukauden takaisesta retkestä Kasaan-kylään.

Kasaan sijaitsee kahden-kolmenkymmenen kilometrin matkan päässä meiltä, mutta ajomatka kestää reilun tunnin monttuisilla hiekkateillä. Tai siis matka kesti meillä tunnin ja moni maastoauto ohitti meidät, mutta niiden rakenne onkin suotuisampi maastoajoon kuin meidän 80-luvun Saabin. Aaron ei antanut minun napostella kunnolla kotona vaan sanoi, että voidaan syödä perillä kahvilassa. Minulla oli epäilykseni 50 asukkaan kylän kahvilan suhteen ja pelkäsin päivän päättyvän ennen aikojaan minun nälkäiseen kiukutteluun. Kahvila osoittautuikin melko uudeksi ja valoisaksi paikaksi mahtavalla merinäköalalla, jossa kelpasi höräistä kahvit ja nauttia leivokset.Kahvilasta en tietenkään ottanut kuvia, koska olin keskittynyt syömiseen.

Kasaan on inkkarikylä, joten kahvilasta jatkettiin luonnollisesti matkaa toteemipaalupuistoon. Osa toteemeista oli 1800-luvulta, mikä tuntuu aika uskomattomalta paikalliset sääolot huomioon ottaen. Paaluilta aukesi näkymä mahtavalle rannalle, mihin vuorovesi oli tuonut ajopuuta ja kaikkea muuta roinaa ja aarteita. Käveltiin rantaa pitkin ihan niemen kärkeen ja löydettiin sieltä yllättäen isoja lehtipuita, joita ei saarella ole kuin muutamia ja nekin ovat yleensä ihmisten istuttamia (Huom., leppiä on kyllä runsaasti kosteilla paikoilla, mutta niitä ei lasketa). Nämäkin puut olivat selvästi ns. puistopuita, sillä niiden takaa pilkotti hautausmaa maailman kauneimmalla merinäköalalla. Suurin osa haudoista oli 1800- ja 1900-luvun vaihteesta. Hautoja koristi usein risti, mutta joitain koristi myös luonnonläheisemmät koristeet kuten kotka tai lehti, joten pääteltiin hautausmaalle päätyneen kristinuskoon kääntyneiden alkuperäistyyppien.

Palattiin rannalle ja taivallettiin takaisin autolle. Paluumatkalla kerättiin muutama pieni ajopuun pätkä naulakoksi ja ihailtiin kaunista auringonlaskua. Se oli kaunis päivä ja hieno retki. Jos kukaan teistä eksyy saarelle, tänne maailman laidalle, niin mennään käymään Kasaanissa.

 

 

 

 

Life has been rather hectic and gray, since I am trying to teach our puppy to stop biting me, while I am trying to finish the PhD thesis at the same time. Both the biting and finishing hurts a lot. I am also the only one who seems to think, that the thesis is getting closer to its end, while my supervisors likely thinks that this is just the end of the beginning. Due to life and dark, rainy November, I have not even taken any photos of our home even though it is rather cozy now. Therefore, I will tell you about our trip to Kasaan-village, where we visited nearly a month ago.

Kasaan is located on a peninsula, approximately 30 miles from our home, but it takes more than an hour to get there due to the bumpy gravel road. Well, several 4-whealers passed us on that road, so it might just that the structure of 80s Saab is just not suitable for these roads. Aaron discouraged me to eat before leaving home by promising a snack at a coffee place in Kasaan. I had my doubts about the place, and I was nervous that the nice day trip will end up to a symptom called “hunger crankiness”. Luckily, it seems to be possible that an extremely nice coffee place with amazing ocean view exists in a village with approximately 50 inhabitants.

Since Kasaan is a native village, we naturally headed to see the totem pole park nearby after having coffee and pastries. It is quite amazing that some of the poles had remained in one piece for over a century, especially when taking into account the weather conditions in Southeast Alaska. We continued our day with a walk on the beach, which was full of treasures and trash brought by the tides. We walked to the end of the peninsula, where there was an old cemetery. It was definitely a cemetery with one of the most beautiful ocean view.

On the way back to the car, we were able to enjoy of sunset and collect some driftwood, which we used to build a coat hanger. If any of you ever comes here, we will definitely go to Kasaan for a coffee.