Lista, miksi TB ei ole niin paha, että kannattaisi heittäytyä Free Willyn hampaisiin

Okei, viime viikot ovat olleet kaikessa talvisessa kauneudessaan ihan suoraan anaalista. En muista aikaa, jolloin viimeksi olisin oikeasti vihannut elämääni näin paljon tai ollut näin onneton. Ainakaan viiteen (tai kuuteen) vuoteen en muista tunteneeni tällaisia tuntemuksia. Varmaankin olen ollut ihan onnellinen, koska olen ollut Aaronin kanssa. Nyt ei edes Aaron ole kaikista tsemppaavista tempuistaan huolimatta onnistunut vetämään minua mietteideni syvästä suosta. Yrittämisen puutteesta ei voi kyllä Aaronia syyttää, koska hän on tuonut jäätelöä, piirtänyt aamupalaan hymynaamoja, kuunnellut kärsivällisesti itkuani rämmittyään ensin kaksitoista tuntia metsässä kirpeässä pakkassäässä ja yrittänyt ilahduttaa kaikin tavoin. Tyyppi jopa luopui haaveestaan ottaa beagle, jotta saatiin koira vauhdilla taloon. Koiranpentu on ymmärtänyt tuskani valitettavan hyvin ja päätyi yrittämään itsemurhaa puolestani. Se haukkasi kunnolla kiviä ja jotain mätää ulkoa löytämäänsä asiaa. Onneksi tästä selvittiin rajulla oksentelulla ja nyt koira on pihalla tiukan valvonnan alla ja naukkailee vitamiinia.

Tämän hetkisen syvän onnettomuuden tunteen aiheuttaja on väitöskirjan kanssa yksin työstämisen ja saaren yksinäisyyden yhteisvaikutus. Olen päästänyt ajatukseni juoksemaan kehää, ja huolimatta ympärillä tapahtuneista kivoista jutuista, en ole saanut itseäni kammettua pois tuolta alakulon spiraalilta. Tiedättehän sen, kun omilla ajatuksillaan ruokkii kasvavaa pahaa oloa, ja sen tajuaa vasta jossain vaiheessa. Vaikka tunnistankin toimintamallin, niin en ole vielä oppinut hillitsemään masentuneisuuteni ruokkimista. Minun ankea mieleni on ahmatti.

Koska yritän nyt syöttää alakulon rattaisiin positiivisia kapuloita, niin teenpä listan tämän hetkisen elämän ja TB:n hyvistä puolista: 

1. Jos asuttaisiin vielä Suomessa, niin tammikuun viimeisen päivän jälkeen me oltaisiin kumpikin työttömiä. Se olisi ahdistavaa.
2. Jos asuttaisiin vielä Helsingissä, niin elämä ja työttömyys alkaisi varmasti tuntua tylsältä.
3. Jos ei olisi nyt muutettu, niin varmasti aina vain miettisi millaista elämä olisi, jos olisi muutettu. Sama pätee kyllä nytkin, eli varmasti tulee miettimään millaista elämä olisi, jos ei olisi muutettu.
4. Meillä ei olisi koiranpentua. Välillä kyllä mietin, että miten ihmeessä olin voinut unohtaa kuinka perkeleellisiä pennut ovat-
5. Koska TB on pieni, niin tunnen nyt jo varmasti yli 20 % kylän asukkaista.
6. Ihmisten kanssa on helppo aloittaa keskustelu täällä tuppukylässä. Kokeilepa samaa ihan vaikka Helsingin metrossa. Ei onnistu yhtä luontevasti.
7. Olen osa ruokarinkiä ja tällä viikolla sain käsiini ensimmäisen satsin tilaamiani kasviksia. Ymmärsin, että 12 kiloa punajuuria ja viisi kiloa lanttua on aika paljon, mutta pakko oli ottaa, koska niitä ei saa paikallisesta kaupasta.
8. Olen tavannut useamman ihmisen, joille koen voivani ehdottaa kaljoja tai yleistä ajan tappamista. Se on paljon se. Eilenkin käytiin joulucocktaileilla tuttujen luona. Stoffel oli mukana ja haukkui kaikille muille koiravieraille, mutta pelästyi kahdeksan viikkoisen pennun uhottua takaisin ja nukahti lattialle varastettuaan ensin ison leivän pödältä. Onneksi se ei hyvästä yrityksestä huolimatta pystynyt nielaisemaan kokonaista limppua vaan saatiin leipä pelastettua ja vältyttiin yrjöltä.
9. Kunhan saan nämä väitöskirjajutut tuutattua pihalle, niin minulla on aikaa ja vain aikaa. Aion tehdä kaikkia niitä asioita, joita olen halunnut tehdä jo pitkään: hakea töitä, opiskella auttamattomasti hukassa olevia kemian perusteita ja kenties kahlata läpi ihan oikeita höpöhöpö romaaneja. 
10.  Tämä kokemus vahvistaa, että Aaronilla on ihan oikeasti lehmän hermot. Kukaan muu ei yrittäisi hauskuuttaa twerkkaamalla Wallmartista ostetuissa verkkareissaan koiran innokkaasti lahkeessa roikkuessa. Tai ehkä yrittäisi, mutta kohteena en varmasti olisi minä.
11. Täältä pääsee pois. 
12.  Täältä pääsee pois jo huomenna. Mennään viettämään aikaa Oregoniin. Se jos mikä on joulun ihme!
13. Vaikkei meidän astianpesukone pese astioita kunnolla, niin meillä on sellainen. Ensimmäistä kertaa elämässäni asun asunnossa, jossa on astianpesukone. Meillä on myös kuivausrumpu, mutta en ole koskaan tajunnut niiden päälle. 
14.  Luonto on täällä kaunista vaikka sataisikin. Lisäksi täällä on valoisampaa kuin Suomen leveysasteilla. En ole ollenkaan ollut niin allapäin kuin Suomessa tähän aikaan vuodesta – siis sään takia. 
15.  Hanavesi on oikeasti hyvää. Siis, kunhan sen veden muistaa filtteröidä, ettei tule nauttineeksi aimoannosta raskasmetalleja ynnä muita vanhoista putkista syöpyneitä aineita. 
16.  Ei tule tuhlattua aikaa netissä niin paljon kuin ennen, koska nettiyhteys on hermoja raastavan hidas. 
17.  Materian haaliminen ja heräteostelu on pysynyt hyvin kontrollissa viimeisen kolmen kuukauden ajan, koska täällä ei yksinkertaisesti ole mitään osteltavaa. Jos satun löytämään tarvitsemani asian kaupasta, niin se on yleensä niin ruma, että mieluummin sen jättää ostamatta. Hiilijalanjälkeni olisi varmasti lapsen jalan kokoinen, jos täältä poispääsy ei vaatisi kaikkia mahdollisia kulkuvälineitä. 
18.  Kesällä täällä on kuulemma ihan oikeasti kivaa.

Okei eiköhän tuossa nyt ole jo listaa kummasti. Kyllä tästä selvitään. Joulun ajaksi pääsen onneksi lomalle Oregoniin ja palaan tänne ”Alcatraziin” vasta ensi vuonna.

 

 

 

 

Okay, the past weeks have been straight from there, where the sun never shines. I cannot remember the last time, when I had felt this miserable or hated my life this much. At least during the past five years, when I have been with calming Aaron, I have not felt like this or the feeling has not lasted more than for a short period of time. Now even the tricks that Aaron is trying have not helped. He has fed me ice cream every evening, he has patiently listened my whining and crying after spending 12 hours in the freezing cold forest, and he was even ready to give up his dream to have a beagle to make it possible to get a dog as soon as possible. Unfortunately, the puppy has felt my misery too well, and it tried to commit a suicide by eating rocks and something rotten during our walk. Luckily, he survived of this episode with vomiting for 12 hours.

Yet, the interaction of working alone with the thesis and trying to adjust to the loneliness over here is the main reason causing these nasty monents. I am also an expert in feeding my depression and maintaining the circle of melancholic thoughts. As you are able to boost yourself up from the deepest hollows of depression, you are also able to throw yourself deeper with negative thoughts. Even though, I am aware of this, there still is a lot of work to do before I can actually learn to cheer myself up. It feels that my bitter, blue mind is greedy and wants to be fed with darkness.

Therefore, I am trying to feed my mind with bit more positive thoughts, and as a result, this list got created:

1. If we still lived in Finland, both of us would be unemployed starting from January. That would be depressive. 
2. If we still lived in Helsinki, life would likely start to feel boring. Especially if being unemployed. 
3. If we hadn’t moved, we could not avoid of thinking how our life would be different, if we had moved. Of course it is like that now too: how would life be different, if we hadn’t moved? 
4. We would not have a puppy. Though, quite often I am wondering how it is possible that I had forgotten how nasty puppies can be. This definitely seals my opinion of having babies – no thanks, I would suffocate them after few months of sleepless nights. 
5.  Since TB is a small town, I know at least 20 % of the population already after living here just for few months. 
6. It is easy to start a conversation in this small town, because nearly everyone is interested of the new people. Just try to start a conversation in a bigger town with a random person. They would just look at you like if you were a lunatic. 
7. I am part of a produce order group. Yesterday I received our first order and realized that 25 pounds of beets and 5 pounds of turnips, is actually quite a lot. However, you don’t get those things from the local store and I love to eat both of them. 
8. I have rather few people, who I could call on a nice or bad day and ask for a drink (except we still don’t have a bar over here). Even yesterday we were having a Christmas cocktail thing at friends place. We even took Stoffel with us. He was barking to every other dog guest, got scared when got barking feedback from an 8-week-old puppy and eventually, after stealing a loaf of bread from the table, fell asleep on the floor. 
9. As soon as I can finish this “piece of shit” known as PhD thesis, I will have a lot of time. I am planning to ably jobs, study chemistry and have long walks with our hairy velociraptor. 
10. This experience proves the already known fact, that Aaron has the best nerves on Earth. Who else would twerk on his Wallmart sweatpants while having a puppy attached to your sleeve with teeth, and all this just to cheer other person? 
11. You can out from here. 
12. We can get out from here already tomorrow when we leave to Oregon for the holidays. 
13. Even though our dishwasher is not properly doing its job, we still have dishwasher. We also have a drier for laundry, but I never really understood the point of driers. 
14. Nature is beautiful over here, even when raining. It is also much lighter here than at the Helsinki latitudes. 
15. Water tastes good, if you just remember to filter it to avoid all the heavy metals dissolved from the old water pipes.  This is an important point for Finnish people who are used thinks that their tab water is the best.
16. I don’t spend that much time in the internet anymore, but that is mainly because the network is killing me with its slowness. 
17. During the past months, I have been able to control my shopping and hoarding quite nicely. That is mainly because everything at the stores is either overpriced (island prices) or the store does not carry the item I am looking for. Often the things are also super ugly, and I rather live without it. My carbon footprint would be the size of a child from undeveloped country, if the travelling out from here didn’t require driving and travelling on a ferry and airplane. 
18. Several people have told, that it is actually ok over here during the summer. So few more months to go and then I will check the situation again.

That helped already. Tomorrow we will leave from here and will not return to this Northern Alcatraz before next year. Cheers for that!

Kasaan

Elo on ollut täällä kohtalaisen hektistä ja harmaata koiran pennun puremattomaksi opettamisen ja väitöskirjan loppusuoralla taistelun kanssa. Kumpikin sattuu tosi kovaa. Lisäksi se loppusuora on aika mutkainen ja ainoastaan minä taidan ajatella, että kyseessä on lopun alku, kun muut osalliset ajattelee kyseessä olevan alun loppu. Marraskuun sateiden ja pimeyden takia en myöskään ole jaksanut kuvata kämppää, luonnonvalossa se olisi antoisampaa. Siksipä kerronkin meidän miltei kuukauden takaisesta retkestä Kasaan-kylään.

Kasaan sijaitsee kahden-kolmenkymmenen kilometrin matkan päässä meiltä, mutta ajomatka kestää reilun tunnin monttuisilla hiekkateillä. Tai siis matka kesti meillä tunnin ja moni maastoauto ohitti meidät, mutta niiden rakenne onkin suotuisampi maastoajoon kuin meidän 80-luvun Saabin. Aaron ei antanut minun napostella kunnolla kotona vaan sanoi, että voidaan syödä perillä kahvilassa. Minulla oli epäilykseni 50 asukkaan kylän kahvilan suhteen ja pelkäsin päivän päättyvän ennen aikojaan minun nälkäiseen kiukutteluun. Kahvila osoittautuikin melko uudeksi ja valoisaksi paikaksi mahtavalla merinäköalalla, jossa kelpasi höräistä kahvit ja nauttia leivokset.Kahvilasta en tietenkään ottanut kuvia, koska olin keskittynyt syömiseen.

Kasaan on inkkarikylä, joten kahvilasta jatkettiin luonnollisesti matkaa toteemipaalupuistoon. Osa toteemeista oli 1800-luvulta, mikä tuntuu aika uskomattomalta paikalliset sääolot huomioon ottaen. Paaluilta aukesi näkymä mahtavalle rannalle, mihin vuorovesi oli tuonut ajopuuta ja kaikkea muuta roinaa ja aarteita. Käveltiin rantaa pitkin ihan niemen kärkeen ja löydettiin sieltä yllättäen isoja lehtipuita, joita ei saarella ole kuin muutamia ja nekin ovat yleensä ihmisten istuttamia (Huom., leppiä on kyllä runsaasti kosteilla paikoilla, mutta niitä ei lasketa). Nämäkin puut olivat selvästi ns. puistopuita, sillä niiden takaa pilkotti hautausmaa maailman kauneimmalla merinäköalalla. Suurin osa haudoista oli 1800- ja 1900-luvun vaihteesta. Hautoja koristi usein risti, mutta joitain koristi myös luonnonläheisemmät koristeet kuten kotka tai lehti, joten pääteltiin hautausmaalle päätyneen kristinuskoon kääntyneiden alkuperäistyyppien.

Palattiin rannalle ja taivallettiin takaisin autolle. Paluumatkalla kerättiin muutama pieni ajopuun pätkä naulakoksi ja ihailtiin kaunista auringonlaskua. Se oli kaunis päivä ja hieno retki. Jos kukaan teistä eksyy saarelle, tänne maailman laidalle, niin mennään käymään Kasaanissa.

 

 

 

 

Life has been rather hectic and gray, since I am trying to teach our puppy to stop biting me, while I am trying to finish the PhD thesis at the same time. Both the biting and finishing hurts a lot. I am also the only one who seems to think, that the thesis is getting closer to its end, while my supervisors likely thinks that this is just the end of the beginning. Due to life and dark, rainy November, I have not even taken any photos of our home even though it is rather cozy now. Therefore, I will tell you about our trip to Kasaan-village, where we visited nearly a month ago.

Kasaan is located on a peninsula, approximately 30 miles from our home, but it takes more than an hour to get there due to the bumpy gravel road. Well, several 4-whealers passed us on that road, so it might just that the structure of 80s Saab is just not suitable for these roads. Aaron discouraged me to eat before leaving home by promising a snack at a coffee place in Kasaan. I had my doubts about the place, and I was nervous that the nice day trip will end up to a symptom called “hunger crankiness”. Luckily, it seems to be possible that an extremely nice coffee place with amazing ocean view exists in a village with approximately 50 inhabitants.

Since Kasaan is a native village, we naturally headed to see the totem pole park nearby after having coffee and pastries. It is quite amazing that some of the poles had remained in one piece for over a century, especially when taking into account the weather conditions in Southeast Alaska. We continued our day with a walk on the beach, which was full of treasures and trash brought by the tides. We walked to the end of the peninsula, where there was an old cemetery. It was definitely a cemetery with one of the most beautiful ocean view.

On the way back to the car, we were able to enjoy of sunset and collect some driftwood, which we used to build a coat hanger. If any of you ever comes here, we will definitely go to Kasaan for a coffee.