Lista, miksi TB ei ole niin paha, että kannattaisi heittäytyä Free Willyn hampaisiin

Okei, viime viikot ovat olleet kaikessa talvisessa kauneudessaan ihan suoraan anaalista. En muista aikaa, jolloin viimeksi olisin oikeasti vihannut elämääni näin paljon tai ollut näin onneton. Ainakaan viiteen (tai kuuteen) vuoteen en muista tunteneeni tällaisia tuntemuksia. Varmaankin olen ollut ihan onnellinen, koska olen ollut Aaronin kanssa. Nyt ei edes Aaron ole kaikista tsemppaavista tempuistaan huolimatta onnistunut vetämään minua mietteideni syvästä suosta. Yrittämisen puutteesta ei voi kyllä Aaronia syyttää, koska hän on tuonut jäätelöä, piirtänyt aamupalaan hymynaamoja, kuunnellut kärsivällisesti itkuani rämmittyään ensin kaksitoista tuntia metsässä kirpeässä pakkassäässä ja yrittänyt ilahduttaa kaikin tavoin. Tyyppi jopa luopui haaveestaan ottaa beagle, jotta saatiin koira vauhdilla taloon. Koiranpentu on ymmärtänyt tuskani valitettavan hyvin ja päätyi yrittämään itsemurhaa puolestani. Se haukkasi kunnolla kiviä ja jotain mätää ulkoa löytämäänsä asiaa. Onneksi tästä selvittiin rajulla oksentelulla ja nyt koira on pihalla tiukan valvonnan alla ja naukkailee vitamiinia.

Tämän hetkisen syvän onnettomuuden tunteen aiheuttaja on väitöskirjan kanssa yksin työstämisen ja saaren yksinäisyyden yhteisvaikutus. Olen päästänyt ajatukseni juoksemaan kehää, ja huolimatta ympärillä tapahtuneista kivoista jutuista, en ole saanut itseäni kammettua pois tuolta alakulon spiraalilta. Tiedättehän sen, kun omilla ajatuksillaan ruokkii kasvavaa pahaa oloa, ja sen tajuaa vasta jossain vaiheessa. Vaikka tunnistankin toimintamallin, niin en ole vielä oppinut hillitsemään masentuneisuuteni ruokkimista. Minun ankea mieleni on ahmatti.

Koska yritän nyt syöttää alakulon rattaisiin positiivisia kapuloita, niin teenpä listan tämän hetkisen elämän ja TB:n hyvistä puolista: 

1. Jos asuttaisiin vielä Suomessa, niin tammikuun viimeisen päivän jälkeen me oltaisiin kumpikin työttömiä. Se olisi ahdistavaa.
2. Jos asuttaisiin vielä Helsingissä, niin elämä ja työttömyys alkaisi varmasti tuntua tylsältä.
3. Jos ei olisi nyt muutettu, niin varmasti aina vain miettisi millaista elämä olisi, jos olisi muutettu. Sama pätee kyllä nytkin, eli varmasti tulee miettimään millaista elämä olisi, jos ei olisi muutettu.
4. Meillä ei olisi koiranpentua. Välillä kyllä mietin, että miten ihmeessä olin voinut unohtaa kuinka perkeleellisiä pennut ovat-
5. Koska TB on pieni, niin tunnen nyt jo varmasti yli 20 % kylän asukkaista.
6. Ihmisten kanssa on helppo aloittaa keskustelu täällä tuppukylässä. Kokeilepa samaa ihan vaikka Helsingin metrossa. Ei onnistu yhtä luontevasti.
7. Olen osa ruokarinkiä ja tällä viikolla sain käsiini ensimmäisen satsin tilaamiani kasviksia. Ymmärsin, että 12 kiloa punajuuria ja viisi kiloa lanttua on aika paljon, mutta pakko oli ottaa, koska niitä ei saa paikallisesta kaupasta.
8. Olen tavannut useamman ihmisen, joille koen voivani ehdottaa kaljoja tai yleistä ajan tappamista. Se on paljon se. Eilenkin käytiin joulucocktaileilla tuttujen luona. Stoffel oli mukana ja haukkui kaikille muille koiravieraille, mutta pelästyi kahdeksan viikkoisen pennun uhottua takaisin ja nukahti lattialle varastettuaan ensin ison leivän pödältä. Onneksi se ei hyvästä yrityksestä huolimatta pystynyt nielaisemaan kokonaista limppua vaan saatiin leipä pelastettua ja vältyttiin yrjöltä.
9. Kunhan saan nämä väitöskirjajutut tuutattua pihalle, niin minulla on aikaa ja vain aikaa. Aion tehdä kaikkia niitä asioita, joita olen halunnut tehdä jo pitkään: hakea töitä, opiskella auttamattomasti hukassa olevia kemian perusteita ja kenties kahlata läpi ihan oikeita höpöhöpö romaaneja. 
10.  Tämä kokemus vahvistaa, että Aaronilla on ihan oikeasti lehmän hermot. Kukaan muu ei yrittäisi hauskuuttaa twerkkaamalla Wallmartista ostetuissa verkkareissaan koiran innokkaasti lahkeessa roikkuessa. Tai ehkä yrittäisi, mutta kohteena en varmasti olisi minä.
11. Täältä pääsee pois. 
12.  Täältä pääsee pois jo huomenna. Mennään viettämään aikaa Oregoniin. Se jos mikä on joulun ihme!
13. Vaikkei meidän astianpesukone pese astioita kunnolla, niin meillä on sellainen. Ensimmäistä kertaa elämässäni asun asunnossa, jossa on astianpesukone. Meillä on myös kuivausrumpu, mutta en ole koskaan tajunnut niiden päälle. 
14.  Luonto on täällä kaunista vaikka sataisikin. Lisäksi täällä on valoisampaa kuin Suomen leveysasteilla. En ole ollenkaan ollut niin allapäin kuin Suomessa tähän aikaan vuodesta – siis sään takia. 
15.  Hanavesi on oikeasti hyvää. Siis, kunhan sen veden muistaa filtteröidä, ettei tule nauttineeksi aimoannosta raskasmetalleja ynnä muita vanhoista putkista syöpyneitä aineita. 
16.  Ei tule tuhlattua aikaa netissä niin paljon kuin ennen, koska nettiyhteys on hermoja raastavan hidas. 
17.  Materian haaliminen ja heräteostelu on pysynyt hyvin kontrollissa viimeisen kolmen kuukauden ajan, koska täällä ei yksinkertaisesti ole mitään osteltavaa. Jos satun löytämään tarvitsemani asian kaupasta, niin se on yleensä niin ruma, että mieluummin sen jättää ostamatta. Hiilijalanjälkeni olisi varmasti lapsen jalan kokoinen, jos täältä poispääsy ei vaatisi kaikkia mahdollisia kulkuvälineitä. 
18.  Kesällä täällä on kuulemma ihan oikeasti kivaa.

Okei eiköhän tuossa nyt ole jo listaa kummasti. Kyllä tästä selvitään. Joulun ajaksi pääsen onneksi lomalle Oregoniin ja palaan tänne ”Alcatraziin” vasta ensi vuonna.

 

 

 

 

Okay, the past weeks have been straight from there, where the sun never shines. I cannot remember the last time, when I had felt this miserable or hated my life this much. At least during the past five years, when I have been with calming Aaron, I have not felt like this or the feeling has not lasted more than for a short period of time. Now even the tricks that Aaron is trying have not helped. He has fed me ice cream every evening, he has patiently listened my whining and crying after spending 12 hours in the freezing cold forest, and he was even ready to give up his dream to have a beagle to make it possible to get a dog as soon as possible. Unfortunately, the puppy has felt my misery too well, and it tried to commit a suicide by eating rocks and something rotten during our walk. Luckily, he survived of this episode with vomiting for 12 hours.

Yet, the interaction of working alone with the thesis and trying to adjust to the loneliness over here is the main reason causing these nasty monents. I am also an expert in feeding my depression and maintaining the circle of melancholic thoughts. As you are able to boost yourself up from the deepest hollows of depression, you are also able to throw yourself deeper with negative thoughts. Even though, I am aware of this, there still is a lot of work to do before I can actually learn to cheer myself up. It feels that my bitter, blue mind is greedy and wants to be fed with darkness.

Therefore, I am trying to feed my mind with bit more positive thoughts, and as a result, this list got created:

1. If we still lived in Finland, both of us would be unemployed starting from January. That would be depressive. 
2. If we still lived in Helsinki, life would likely start to feel boring. Especially if being unemployed. 
3. If we hadn’t moved, we could not avoid of thinking how our life would be different, if we had moved. Of course it is like that now too: how would life be different, if we hadn’t moved? 
4. We would not have a puppy. Though, quite often I am wondering how it is possible that I had forgotten how nasty puppies can be. This definitely seals my opinion of having babies – no thanks, I would suffocate them after few months of sleepless nights. 
5.  Since TB is a small town, I know at least 20 % of the population already after living here just for few months. 
6. It is easy to start a conversation in this small town, because nearly everyone is interested of the new people. Just try to start a conversation in a bigger town with a random person. They would just look at you like if you were a lunatic. 
7. I am part of a produce order group. Yesterday I received our first order and realized that 25 pounds of beets and 5 pounds of turnips, is actually quite a lot. However, you don’t get those things from the local store and I love to eat both of them. 
8. I have rather few people, who I could call on a nice or bad day and ask for a drink (except we still don’t have a bar over here). Even yesterday we were having a Christmas cocktail thing at friends place. We even took Stoffel with us. He was barking to every other dog guest, got scared when got barking feedback from an 8-week-old puppy and eventually, after stealing a loaf of bread from the table, fell asleep on the floor. 
9. As soon as I can finish this “piece of shit” known as PhD thesis, I will have a lot of time. I am planning to ably jobs, study chemistry and have long walks with our hairy velociraptor. 
10. This experience proves the already known fact, that Aaron has the best nerves on Earth. Who else would twerk on his Wallmart sweatpants while having a puppy attached to your sleeve with teeth, and all this just to cheer other person? 
11. You can out from here. 
12. We can get out from here already tomorrow when we leave to Oregon for the holidays. 
13. Even though our dishwasher is not properly doing its job, we still have dishwasher. We also have a drier for laundry, but I never really understood the point of driers. 
14. Nature is beautiful over here, even when raining. It is also much lighter here than at the Helsinki latitudes. 
15. Water tastes good, if you just remember to filter it to avoid all the heavy metals dissolved from the old water pipes.  This is an important point for Finnish people who are used thinks that their tab water is the best.
16. I don’t spend that much time in the internet anymore, but that is mainly because the network is killing me with its slowness. 
17. During the past months, I have been able to control my shopping and hoarding quite nicely. That is mainly because everything at the stores is either overpriced (island prices) or the store does not carry the item I am looking for. Often the things are also super ugly, and I rather live without it. My carbon footprint would be the size of a child from undeveloped country, if the travelling out from here didn’t require driving and travelling on a ferry and airplane. 
18. Several people have told, that it is actually ok over here during the summer. So few more months to go and then I will check the situation again.

That helped already. Tomorrow we will leave from here and will not return to this Northern Alcatraz before next year. Cheers for that!

Häivähdys melankoliaa

Tällä viikolla elo on taas ollut tunteellisesti haastavaa. Aivan sama onko syy yksinäisissä päivissä, pimeissä illoissa vai PMS-oireissa, mutta päähän on ottanut. Pari päivää sitten repesin miltei raivoon, mutta taivuinkin sitten kyyneliin, kun Aaron ei ollut muistanut kertoa hakeneensa jollekin kurssille ja kuulin siitä hänen puhuessaan vanhempiensa kanssa. Kyse on siis kurssista, joka veisi Aaronin pois joksikin viikoksi tältä saatanan saarelta, mutta kurssin kestoa tai ajankohtaa ei tiedetä eikä edes ole varmaa missä se on ja ketä sinne valitaan. Voisi sanoa, että tein kärpäsestä härkäsen. Onneksi ollaan kumpikin kykeneviä ihan asialliseen keskusteluun vaikka toisella olisikin tunteet pinnassa. Tämä tunnerikas tapahtuma sai kuitenkin muistamaan kuinka tärkeää on pitää parisuhde hyvässä kuosissa. Se on tärkeää etenkin nyt, koska ollaan kumpikin samassa pienessä veneessä, joka seilaa TB:ssä ja uhkaa ajoittain upota.

Yksin ollessa tulee pohdittua paljon myös omaa minuutta ja komplekseja. Toisinaan olen rääväsuinen ja sosiaalisisesti aktiivinen, toisinaan taas vetäydyn kuoreeni tarkkailemaan. Enenevissä määrin ja etenkin uusissa tilanteissa vetäydyn kuoreeni pohtimaan kuinka juuri sillä hetkellä tulisi oikeaoppisesti käyttäytyä enkä osaa olla oma itseni. Täällä olen huomattavasti varovaisempi uusia ihmisiä tavatessa, koska jotain osaa ihmisten eleistä en osaa vielä tulkita. Lisäksi peruskuvan luominen uusista tyypeistä on hankalampaa, kun ei pyöri samanlaisten ihmisten kanssa kuin itse on. Yleensä ihmisiä tapaa kavereiden kautta, jolloin joku on jo tehnyt ”esitutkinnan” tai sitten yhteinen puheenaihe löytyi paikan avulla esimerkiksi baarissa ihailemalla hanatuotteiden valikoiman laajuutta täysin ventovieraan kanssa. Mainittakoon vielä, ellei ole jo tullut selväksi, niin tässä kylässä ei baarissa hanatuotteista tai muustakaan jutella, koska täällä ei ole baaria! Sen sijaan tässä 500 ihmisen kylässä on kolme kirkkoa, mikä tekee ei-uskovan olon hieman epäileväksi. Onkohan yksi kirkoista sittenkin salakapakka? Oli miten oli, niin Suomessa ihmisiä oli helpompi tulkita, koska pystyi melko hyvin päättelemään kohtaamispaikasta, olemuksesta ja äänenpainoista, millainen peruspersoonallisuus tyypillä on. Olinhan suomalainen ja siellä ikäni asunut. Ensivaikutelman perusteella tehty arvio saattoi tietysti mennä ihan pieleenkin ja sovinistivitsit eivät uponneetkaan, mutta se on toinen juttu. Uusien ihmisten kohtaaminen on kuitenkin antoisinta, jos kaikki ovat edes vähän rentoutuneita. Täällä en uskalla antaa itsestäni mitään, koska pelkään sorkkivani vääriä alueita esim. kritisoivani koulutusta, armeijaa tai tämän hetken oranssia perunaa eli Trumppia. Siksipä moni kohtaaminen on kiiltokuvamaisen eheä, peruskohtelias ja väritön, joista ei käteen jää kuin usvaa. Sillä tavalla ei paljon kontakteja luoda ainakaan jos tavoite on hankkia oikeita, syvällisiä ihmissuhteita.

Ne harvat kerrat, kun olen täällä ihmisten ilmoille päässyt, on eniten harmittanut, etten uskalla kertoa läheskään niin roiseja tarinoita kuin Suomessa, koska pelkään ihmisten reaktioita. Lapsena olen sanonut, että jos en saa puhua, niin räjähdän. Nyt on sellainen olo, että jos en pian löydä kodin ulkopuolelta henkilöä, jonka kanssa olla rennosti oma itseni, niin räjähdän. Tiesin, että tulen kaipaamaan ystäviä ja omia kuvioita todella paljon eli tässä sitä nyt sitten ollaan. Seuraavien viikkojen tavoitteeni on olla enemmän oma itseni kodin ulkopuolella ja jättää se peruskohtelias muija kotiin roikkumaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että postin, kaupan ja kirjaston henkilökunta alkavat pitää minua vähintäänkin epästabiilina, mutta kyseessä on mielenterveyteni eli hällä väliä. Toivottavasti vitsini saavat kirjaston henkilökunnan perääntymään pyynnössään, jonka seurauksena olen lupautunut vapaaehtoistoimintaan eli myymään ylimääräisiä kirjoja joulumarkkinoille. TARVIIN KAVEREITA!

 

 McDonald's, Ketchikan, 18.9.2016

 

  

The past week has once again been emotionally challenging. I nearly freaked out after hearing that Aaron had applied to a course, which would take him for few weeks away from this bloody island. I mean, I heard it when he told about it to his parents without even thinking that it could potentially interest me too. Instead of starting to rage, I started to weep. To clarify, we are talking of a course of which timing, location or length, and the fact, that it is not even sure that Aaron is accepted to participate, is not even known yet. I admit that I overreacted, yet, I think that these are the things that one should discuss about. This small incident also made me to realize how valuable good communication is in a relationship and how much this relationship matters to me. Luckily we are both capable to discuss in rational way (one more than other, though) and were able to come to a good understanding. This emotional happening made it also quite clear, that every relationship needs to be maintained regularly. It is especially important when you both are stuck in an island, and when most of the time you feel the boat you are sailing together is leaking.

When you are alone, and so far my experiences on this island are mainly being alone or extremely alone, you also have plenty of time to think about your own personality and other deep thoughts. I would say, that sometimes I am loud, social and a potty mouth, but other times I hide to me shell and observe my surroundings in quiet. That is likely how most of the people are. Increacinly, I have started to take the observers role in new situations and I am unable to really show “the real” me. Especially after moving here this has been my major role. I tend to be more careful what I say, since I cannot read people as easily as in Finland. In Finland things were easier likely since when you are living in your own common “circles”, you mainly stay in your own circles. What I mean with this is that, usually when you meet new people, you meet them through friends, who have already selected the “OK” people, or you meet them through some events, which already give you something common to talk about, for example: Oh, they have nice selection of beer on the tap, don’t they? Just to mention again, the last example is something, which would never happen here, because there is no bar over here! Instead we have three different kinds of churches in a town with population of less than 500, which makes me, an atheist, to feel a bit suspicious. Is one of them actually a speakeasy?

Ok, let’s focus again. I think it was also easier to evaluate people in Finland, because I could easily tell from the tone of their voices and appearance, if we are even approximately from the same social bubble or not. Of course, sometimes I made mistakes and I told my best chauvinist jokes to totally wrong audience. Here, however, I cannot categorize people because it seems that everyone is wearing same ugly shoes and badly fitting jeans (don’t really mean that, this place is just lacking all the hipsters that I am used to!). Therefore, I am afraid of saying something totally inappropriate and I don’t dare to give people anything of myself. Because inappropriate is my second name, I think that keeping my mouth shut might be also a good self-protect strategy. However, it makes all the encounters with people a bit shallow, basic-polite and colorless.

My mission for the future is to start to tell bad jokes and not to care that much about the follow-ups. My new guideline will be: Be polite, but don’t be a pussy.