Kasaan

Elo on ollut täällä kohtalaisen hektistä ja harmaata koiran pennun puremattomaksi opettamisen ja väitöskirjan loppusuoralla taistelun kanssa. Kumpikin sattuu tosi kovaa. Lisäksi se loppusuora on aika mutkainen ja ainoastaan minä taidan ajatella, että kyseessä on lopun alku, kun muut osalliset ajattelee kyseessä olevan alun loppu. Marraskuun sateiden ja pimeyden takia en myöskään ole jaksanut kuvata kämppää, luonnonvalossa se olisi antoisampaa. Siksipä kerronkin meidän miltei kuukauden takaisesta retkestä Kasaan-kylään.

Kasaan sijaitsee kahden-kolmenkymmenen kilometrin matkan päässä meiltä, mutta ajomatka kestää reilun tunnin monttuisilla hiekkateillä. Tai siis matka kesti meillä tunnin ja moni maastoauto ohitti meidät, mutta niiden rakenne onkin suotuisampi maastoajoon kuin meidän 80-luvun Saabin. Aaron ei antanut minun napostella kunnolla kotona vaan sanoi, että voidaan syödä perillä kahvilassa. Minulla oli epäilykseni 50 asukkaan kylän kahvilan suhteen ja pelkäsin päivän päättyvän ennen aikojaan minun nälkäiseen kiukutteluun. Kahvila osoittautuikin melko uudeksi ja valoisaksi paikaksi mahtavalla merinäköalalla, jossa kelpasi höräistä kahvit ja nauttia leivokset.Kahvilasta en tietenkään ottanut kuvia, koska olin keskittynyt syömiseen.

Kasaan on inkkarikylä, joten kahvilasta jatkettiin luonnollisesti matkaa toteemipaalupuistoon. Osa toteemeista oli 1800-luvulta, mikä tuntuu aika uskomattomalta paikalliset sääolot huomioon ottaen. Paaluilta aukesi näkymä mahtavalle rannalle, mihin vuorovesi oli tuonut ajopuuta ja kaikkea muuta roinaa ja aarteita. Käveltiin rantaa pitkin ihan niemen kärkeen ja löydettiin sieltä yllättäen isoja lehtipuita, joita ei saarella ole kuin muutamia ja nekin ovat yleensä ihmisten istuttamia (Huom., leppiä on kyllä runsaasti kosteilla paikoilla, mutta niitä ei lasketa). Nämäkin puut olivat selvästi ns. puistopuita, sillä niiden takaa pilkotti hautausmaa maailman kauneimmalla merinäköalalla. Suurin osa haudoista oli 1800- ja 1900-luvun vaihteesta. Hautoja koristi usein risti, mutta joitain koristi myös luonnonläheisemmät koristeet kuten kotka tai lehti, joten pääteltiin hautausmaalle päätyneen kristinuskoon kääntyneiden alkuperäistyyppien.

Palattiin rannalle ja taivallettiin takaisin autolle. Paluumatkalla kerättiin muutama pieni ajopuun pätkä naulakoksi ja ihailtiin kaunista auringonlaskua. Se oli kaunis päivä ja hieno retki. Jos kukaan teistä eksyy saarelle, tänne maailman laidalle, niin mennään käymään Kasaanissa.

 

 

 

 

Life has been rather hectic and gray, since I am trying to teach our puppy to stop biting me, while I am trying to finish the PhD thesis at the same time. Both the biting and finishing hurts a lot. I am also the only one who seems to think, that the thesis is getting closer to its end, while my supervisors likely thinks that this is just the end of the beginning. Due to life and dark, rainy November, I have not even taken any photos of our home even though it is rather cozy now. Therefore, I will tell you about our trip to Kasaan-village, where we visited nearly a month ago.

Kasaan is located on a peninsula, approximately 30 miles from our home, but it takes more than an hour to get there due to the bumpy gravel road. Well, several 4-whealers passed us on that road, so it might just that the structure of 80s Saab is just not suitable for these roads. Aaron discouraged me to eat before leaving home by promising a snack at a coffee place in Kasaan. I had my doubts about the place, and I was nervous that the nice day trip will end up to a symptom called “hunger crankiness”. Luckily, it seems to be possible that an extremely nice coffee place with amazing ocean view exists in a village with approximately 50 inhabitants.

Since Kasaan is a native village, we naturally headed to see the totem pole park nearby after having coffee and pastries. It is quite amazing that some of the poles had remained in one piece for over a century, especially when taking into account the weather conditions in Southeast Alaska. We continued our day with a walk on the beach, which was full of treasures and trash brought by the tides. We walked to the end of the peninsula, where there was an old cemetery. It was definitely a cemetery with one of the most beautiful ocean view.

On the way back to the car, we were able to enjoy of sunset and collect some driftwood, which we used to build a coat hanger. If any of you ever comes here, we will definitely go to Kasaan for a coffee.

Kiirettä pidellyt

Huh, on kuulkaa ollut menoa ja meininkiä vaikka fyysisesti olenkin ollut hyvin pienen ringin sisällä. Viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut paljon miellyttäviä ja vähän epämiellyttäviäkin juttuja.

Paras ja ensimmäisenä mainitsemisen arvoinen asia on, että meillä on ihan oikea koiranpentu! Pennun nimi on Stoffel ja kaveri on nimetty Youtube-videolla esiintynee sankarin mukaisesti (https://www.youtube.com/watch?v=c36UNSoJenI). Stoffel on texas heeler eli australiankarja- ja paimenkoiran sekoitus. Luvassa on toivottavasti useita vuosia tassuhikeä, irtokarvoja ja koiraenergiaa – tosin olen jo pari kertaa uhannut heittää pennun ikkunan läpi Tyyneenvaltamereen ja syöttää Free Willylle sen ollessa ihan riiviö. Energiaa tuosta rotucoktailista ei tule puuttumaan, koska paimenkoirana sen akut ei tyhjene koskaan. Olemme varautuneet loppumattomaan energiaan hankkimalla interaktiivisia leluja, joihin voi jemmata ruokaa hauvan etsiskeltäväksi, sekä kirjat ’101 koiratemppua’ ja ’Agilityä idiooteille’.  Kuten jokaisen koiranomistajan ja vanhemman mielestä, meidän Stoffel on keskivertoa älykkäämpi tyyppi. Kaveri oppi esimerkiksi istumaan, antamaan tassun ja menemään maahan ihan hujauksessa, tosin vielä pitää iskostaa koira tottelemaan käskyä aina sen kuultuaan eikä esimerkiksi keskittymään omaa häntäänsä. Onneksemme koiranpentu kannattaa texasilaisista juuristaan huolimatta demokraatteja. Tämä selvisi äärimmäisen surullisena vaali-iltana, kun Trumpista tuli presidentti. Sinä iltana pienen koiran maha meni ihan kuralle ja me saatiin jynssätä kokolattiamattoja puhtaaksi pari päivää. En koskaan ole ymmärtänyt kokolattiamattoja ja nykyisin arvostan niitä vielä vähemmän.

Viime aikojen ainut epämiellyttävä asia onkin juuri tämän maan uusi presidentti. Suomessa ollessani olisin varmasti ollut yhtälailla järkyttynyt presidentin vaalien lopputuloksesta, mutta nyt vaalitulos kosketti vielä lähemmin, sillä olenhan uunituore maahanmuuttaja Amerikassa. Harmillisesti täällä peräkylässä moni antoi äänensä Trumpille, joten minulla ei ole oikein ollut ketään kenen kanssa purkaa järkytystä. Olen siis kihissyt hiljaa ja yrittänyt ajatella, että kyllähän Suomikin vielä on pystyssä vaikka kävi iso jytky. Ystäväni kertoi minulle Ahtisaaren Martinkin kehottaneen ottamaan ihan iisisti Trumpin suhteen ja katsomaan mitä tuleman pitää. Koska Martti on viisas mies eikä tässä nyt asialle mitään voi tehdä, niin yritän vain hengittää syvään ja toivoa parasta.

Hengittely ja rauhallisesti ottaminen on vihdoinkin mahdollista viihtyisässä ympäristössä. Meidän huonekalut saapuivat pari päivää sitten ja kolmen päivän uurastuksen jälkeen ne ovat löytäneet paikkansa. Kunhan saadaan viimeiset laatikot piiloon ja verhotangot paikoilleen, niin teen kämpästä ennen-jälkeen kuvasarjan. Toivottavasti olen onnistunut taltioimaan asunnon ghettomaisuuden ajalta ennen huonekaluja. Sitä ennen kuitenkin kuvapläjäys Stoffelista, maailman parhaimmasta koirasta. Ensimmäiset kuvat on laivaterminaalista päivältä, jolloin Stoffel oli lentämisestä ja emostaan erottamisesta johtuen ihan sekaisin, mutta tosi rohkea. Viimeinen kuva on tältä päivältä, jolloin Stoffel näki ensimmäistä kertaa elämässään kuuraa. Pieni poika oli ihan ihmessään.

 

 

We have been busy and a lot has happened since last time, and the past two weeks have been full of pleasant and unpleasant happenings.

The most pleasant thing, and thus worth of mentioning first, is that we have a real puppy! His name is Stoffel after a honey badger staring a Youtube –video (https://www.youtube.com/watch?v=c36UNSoJenI). Stoffel is a texas heeler, which guarantees that our life will be full of smell of sweaty paws, dog hairs and endless dog energy hopefully for several years – though, already I have threatened to throw him to the Pacific Ocean for orchids, when he has been a true gremlin. Luckily, we can start to make longer walks and play outside soon more, when he has his vaccines done. That should help to kill some of his energy. We have got also books called ‘101 dog tricks’ and ‘Agility for dummies’ to help to consume some of  the endless energy herding and shepherd breeds have. Naturally, just like every dog owner or parent, we think that our dog is very smart. Actually he must be smarter than an average dog, because he learned to sit, go down and give his paw in a very short time. He is also democratic, which especially I appreciate. We found out his political orientation on the election evening. When it was clear that Trump is the new president, Stoffel's stomach got very upset and we had to spend the rest of the evening washing floors. I have always disliked wall-to-wall carpets, and having a puppy makes me to question their existence even more.

The results of presidential elections, has been the most unpleasant happening during the past couple of weeks. I bet that I would have been shocked also, if living in Finland, but being a fresh immigrant in USA, made me to feel horrified. One could say, that I should keep my mouth shut, because I don’t have a right to vote or it is none of my business to care and criticize, but that is not true. If a president of one of the most powerful countries on this planet, does not believe in human rights, climate change or puts economical issues over any  environmental or other issue, it certainly affects to every single living creature on this planet. Unfortunately, it seems to be a global trend that people are caring less about environmental issues and more about their economic situation. I do understand that it is due to the bad economics and the fear people are feeling towards their own and children’s future. I am afraid of my own economic future too, but there is also the other side of the coin. If ignoring the environmental issues, we will slowly lose our habitat we live at. Another global trend is a decrease in humanity towards people from other countries, where things are likely even worse. The decrease in humanity can be seen as crazy ideas to build gigantic walls to separate wealthy areas from poor ones (No, I do not mean the wall in Berlin) and increasing patriotism or even Nazism, which is rising again in Europe. Haven’t we learned anything from the past? These issues are enormous and there are no easy solutions, but in my hippie socialist mind, I am hoping for a better future. 

But since this is a blog about me, us and TB, we will continue with softer topics. Though, after being so afraid of ecocatastrophe in the previous paragraph, it feels a bit hypocrite to rejoice of finally receiving our stuff to TB. But I do rather spend my sleepless nights worrying for the fate of our planet on a real bed than an air-mattress. After the move was settled, it took just few weeks to get our furniture from Oregon to TB, which is not long at all. The moving truck arrived on last Monday and it took two hours for the movers to carry the stuff inside and almost a week for us to get things organized. After we have managed to hung the curtains and hang up the last things on walls, I will make a before-after –post of our apartment. Before that, enjoy the photos of Stoffe, the best dog in the world.The first photos are from the day, when we got Stoffel. He was afraid and tired after being separated from his siblings and mom and flying from Anchorage to Ketchikan. The last photo is from today, when Stoffel saw frost on ground for the first time.